keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2017

ei ihan putkeen







En tiedä kuinka kaukaa aloittaisin tämän tarinan.
Jos vaikka siitä että keväällä teimme suunnitelmaa koskien kesää.
Ihan sellaista, että perhe istui samanpöydän äärellä ja esitti toiveita. 
Kalenteriin hahmottelimme ajankohtia.

Meillähän tilanne sellainen ettei lomia ole kiveen hakattu. 
Ne järjestellään apuja pyytämällä tarpeen mukaan. 

Alkukesässä luki saaristo,
heti koululaisten lomien alettua.

Toukokuussa vietimme viikonlopun Kuopiossa,
kyytiläisinä esikoinen partioporukkansa kera. Olivat kisaamassa.
Paluumatkalla asuntoautosta räjähti rengas.
Rikkoutuneen renkaan lisäksi auto koki muitakin vaurioita.
Me matkustajat saimme vain hassuja muistoja,
naurunryppyjä silmäkulmiin.

Alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa.
Korvausasiat selvisivät juhannukseksi,
 se alkukesän retkiajankohta oli jo ohitettu.

Pääsimmehän me sinne saaristoon pariskuntana,
koko perheen retki jäi nyt väliin. 

"kun lapset ovat olleet kesäleirillä, lähdetään pohjoiseen"

Lauantai-iltapäivällä starttasimme asuntoautomme liikenteeseen.
Söimme sitä ennen kotona ja päätimme hakea karkit pienen matkan ajettuamme. Pitäähän lauantaina karkkia olla.

Kierros kaupassa ja hups, 
auto ei käynnistynytkään.
Ohjekirjaa, koodivaloja, naputtelua, ruuvailua.
Tunnin odottelun jälkeen auto käynnistyi.

Eteen vaiko taakse?
Eteen.

Retkemme kesti neljä yötä.
Yhden vietimme suunnitellusti ihanalla p-paikalla,
sieltä aurinkokuvat.
Kaksi seuraavaa yötä yövyimme autokorjaamon pihalla,
kumpainenkin yö eri kaupungissa sentään. 
Neljäs yö hotellissa.

Tänään vaihtoehdot vähenivät.
Palasimme kotiin hakemaan vauhtia (auto korjaamolle),
niin haluan uskoa.

Tällaisille käänteille kukaan ei mahda mitään.
Ei voi ennakoida teknisiä vikoja,
joista ei aiemmin ole ollut viitettäkään.

Murphy kyllä käynyt mielessä.
Ainakin edellispäivänä kun lähdimme kävelylle auringonpaisteessa
ja hetken päästä värjöttelimme puiden alla rankkasadetta suojassa. 

TAI
Meillä on ollut tosi kivaa.
Ollaan hassuteltu, herkuteltu, vitsailtu.
Laiskoteltu, heräteshoppailtu.
Jokainen on löytänyt pienistä neliöistä ne omansa. 
Tapasin ystävän odottamatta,
saatiin vanhempani kylään samaan kaupunkiin.
Se tunne ME on ollut vahva.
Vielä mahtuu viisikko samalle kivelle.
Ikimuistoista matkantekoa,
jälleen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti