kesälaitumille

Eilen koitti koululaisilla vapaus.

Kesäloma alkoi.

Tänään kuulin ensimmäiset;

eikö me mihinkään mennä? Mitä mä voisin tehdä?

Niin kesäloma.

Eilen kävimme mökillä kiertämässä,

rohkeimmat pulikoivat.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan siellä piti loma aloittaa,

muutoksen aiheutti pienimmän lentsu.

Yskää, vähän räkää, vaihtelevasti kuumetta.

 

Tänä keväänäkään opet eivät saaneet kiitos-kukkasia,

saivat kiitos-sukkasia.

Lankana Step

Puikot 3mm

Silmukoita 14s/puikko

 

Kolme AAn opelle

 

Kaks BEEn opelle

 

Viis AAn opelle

 

Kerhotädille.

Korkeasaari

Tänään Korkeasaaressa.

Kuopuksen kera seurakunnan järjestämällä retkellä. 

Aurinko paistoi ja tuulesi Helsingin tapaan.

Päivä oli valtavan mukava.

Mietittiin jotta kengurut taisivat olla niitä söpöimpiä,

niin erilaisia.

Pelottavimpia lienee hanhet, joista varoiteltiin kyltein jokapuolella.

Osa istui pesissään, osa jo kulki jälkikasvunsa kera.

Vanhemmat olivat kärttyisän suojelevia,

ihan niinkuin me ihmisvanhemmatkin usein.

Eikö.

kenkäkorista kukkakoriksi

Tänään tuli kesä verannalle.

Sieltä lähti mm.turhankin rapeaksi käynyt pärekori,

kenkäkorina palvellut.

Katselin hylättyä ja siitä se lähti.

Orvokeita ja muutama pelargonia oli haettava.

Pelargonioille ajatellut parvekelaatikot näyttivät homepilkkuisilta,

entiset valkoiset.

Hetken ihmettelin ja kiersin pihalla lenkkiä.

Löytyihän sieltä vanerin pätkä, valmiiksi kapea.

Puolittamalla juuri sopivasti.

Kukat ruukkuihin ja lauta telineeseen.

Näyttää vähän erilaiselta. 

Kukkaterapiaa näin maanantaina.

Höystettynä ulkona kuivatetuilla pyykeillä.

Raikkaalla verannalla.

keväinen viikko

Maanantaina loppupalaveerattiin,

samaan aikaan tutustuttiin eskariin toisaalla.

Tiistaina järjestelin lankoja ja sekoitin kassakonetta.

Viihdyin.

Keskiviikkona oli viimeinen päiväkerho.

Perheemme osalta sitä riittänyt katkeamattomasti vuodesta -04.

Ripaus haikeutta ja epäluuloa.

Torstaina juhlittiin kerholaisia,

tulevat eskarit kukitettiin.

Perjantaina taisi olla ihan tavallinen päivä.

Lähetin aamulla neljä kouluun ja sain iltapäivällä kahdeksan takaisin.

Lauantaina lapset lähtivät mummolaan,

isi juhlisti kellaria kavereineen ja minä pakenin metsään.

Sain grillauskaverin vaikka ei olo niin yksinäinen lintuarmeijan keskellä ollutkaan.

Tänään sunnuntaina seurasimme hyvää jalkapallopeliä,

pojat aloittivat eskarilaisina -nyt päättävät viidettä luokkaa.

Kasvua ja kehitystä.

Tänään isot tytöt partiokisailivat.

Esikoinen tehtävärastia ylläpitäen ja toinen kilpaillen.

Kolmansia olivat.

Tänään kiersin kameran kanssa kotipihalla.

Ihan kohta aukeavat, omenankukatkin.

lapsellista

 

Tämä on se lapsellinen tilausneule jonka suunnitelmaa jo kerran esittelin.

Nyt olisi valmis.

Neulominen aiheutti suurta iloa ja innostuneisuutta.

Silmukkamäärät sovelsin ohjeesta,

kuvan neuloin pääosin intarsianeuleena.

Auringonsäteet sekä iloisen ukkelin kirjoin.

OHJE: 8/2014 Moda ohjenro:37 (koko 6v)
LANKA: katia Merino Baby (100% merinovilla)

PUIKOT: 3½mm pyörö

Tämä lanka on ylellisyyttä.

Se on pehmeää ja suloisen kiiltävää. 

Kaukana kuin taivas mielikuvasta kutittava villalanka.

Kutominen on suuri nautinto.

Neuleen tilaaja oli hyvin tyytyväinen.

Kerhon kevätjuhlaan tahtoo mekkoon pukeutua.

kukkiva metsä

Ei väliä kenen kanssa mökkimiljöössä piipahdan.

Yksin tai runsaslukuisemmin.

Aina sama ajatus,

sama kysymys.

Eikö voida jäädä?

jäähyväiset

Hänen vuoronsa tuli.

Perjantaina.

Sisarusparvensa viimeinen, ystäväpiirinsä viimeisiä.

Hän oli kaksikuukautta vanhempi kuin Suomi.

Lastemme isomummo,

mieheni mummo,

anoppini äiti.

Ainoa isovanhempi jonka olen aikuisiässä saanut pitää lähelläni.

Hän oli hauras, väsynyt.

Virkeä samaan aikaan.

Hän istuu sänkynsä reunalla.

Kauniina hymyilee.

Halaus ja iloinen heilutus.

Todellisuus muuttui yhdessä hetkessä Rakkaiksi muistoiksi.

Niistä muistoista pidämme kiinni.

Niillä muistoilla lievitämme ikävää,

täytämme tyhjyyden tunnetta.

"Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin."

tuli toukokuu

Vappuaatto meni kotona.

Munkkeja, simaa ja lasten kavereita.

Vappupäivänä pakkasi esikoinen partioreppunsa,

me muut metsäkamppeet.

Ulkoilua kivassa säässä,

ulkoilua vähän sateessa,

vähän tuulessa.

Suurin ja tärkein ohjelmanumero oli olla.

Nauttia.

Metsä ja muukin ympäröivä luonto tarjosi puitteensa.

Voiman tuntee vaikkapa siinä jotta aika menettää merkityksen.

Päivä tuntuu pitkältä hyvällä tavalla.

Neljä rohkeaa heitti talviturkkinsa,

yhdet sormikkaat valmistuivat.

Yksi sukka.

Illalla kävelimme sadekamppeissa,

aamulla heräsin auringonvaloon.

Kello ei ollut vielä kuuttakaan.

 Satumainen aamu-usva kutsui kuvaamaan.

 Kuvakävelyn jälkeen käperryin takaisin unille.