tällainen lehti

Viikonloppu.

Atshii ja köhköh.

Parempaa oloa ja mamman&pappan lettukestit.

Yhdessäoloa;

kaikki kuusitoista.

Naurua.

Rohkeita uimareita.

Kypsiä omenoita, punaisia pihlajanmarjoja. 

Valmistuneet sukat

ja paljon uutta inspiraatiota sukkatehtaalle.

Neuleenikin edistyy,

se jälkimmäinen hiha loppusuoralla.

"äiti, katso, löysin tällaisen lehden pihalta
-saanko viedä sen yläkertaan talteen?"

Huomenna on syyskuu,

sen taitaa tietää tuo vaahterakin.

rajalla

Perjantaina satoi ja tuuli tuiversi.

Illalla annoin syksyn tulla.

Kynttilät.

Lauantaina marjapensaissa.

Marjat jotka jäivät ennen kesäretkeä,

olivat vähän raakoja eikä aika riittänyt.

Tai inspiraatio.

Sitten tuli liian kuuma ja ampiaiset.

Aina sataa eikä voi pihalla puuhata,

edes kerätä marjoja.

Eilen keräsin ja tänään.

Ei jäädä mehutta.

Tänään saimme kesän kylään.

Ihana aurinko,

lyhythihaisuus.

Saimme pihamaalla paljon aikaiseksi,

sisällä näytti juuri siltä.

eilen

Eilen sain ruusuja.

Yhden jokaista vuotta kohden jonka olen rouvana elänyt.

Liian romanttiseksi ei päässyt päivä muodostumaan,

siitä pitivät huolen vanhempainillat.

Meidän pienet käyvät tällä hetkellä koulua väistötiloissa,

kouluremonttia paossa.

Melko jännittäviä vekottimia löytyy sisääntuloaulasta.

Juha Tapion ihanaa kappaletta lainaan nyt tähän ruusunpunaiseen päivitykseeni.

Oi kultani älä niin huoli

 vaikka terävä ja viuhuva nuoli

 saattaa meihinkin osuu kyllä

 Mitä huominen ottaa, antaa

 sitä tänään vielä et voi kantaa

 eikä ne murheet meihin yllä

 Meillä on aikaa vielä

 nauruun, leikkiin ja rakkauteen

 iloon ja ukkosen jylinään

 Meillä on aikaa vielä

 kääntää kellot kohdalleen

 joka ainoa päivä on tänään

 Älä kaunaa mennyttä kanna

 sen viimein jo lähteä anna

 takkinsa ottaa ja ovella kiittää

 Älä pelkoa tulevaisuuden

 älä onnen tai onnettomuuden

 me olemme tässä ja nyt ja se riittää

Meillä on aikaa vielä

 nauruun, leikkiin ja rakkauteen

 iloon ja ukkosen jylinään

 Meillä on aikaa vielä

 kääntää kellot kohdalleen

 joka ainoa päivä on tänään

 Joka aamu mä odotan sua

 niin kuin ihmeellistä ja uutta

 Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua

 niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan

 Meillä on aikaa vielä

 nauruun, leikkiin ja rakkauteen

 iloon ja ukkosen jylinään

 Meillä on aikaa vielä

 kääntää kellot kohdalleen

 joka ainoa päivä on tänään

Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään

luovuttaminen

Tänään luovutin.

Pukeuduin aamulla farkkuihin shortsien sijaan.

Päivällä tarvitsin villatakkia,

ulko-ovea en suostunut sulkemaan.

Villasukista en ole luopunut kesähelteilläkään.

Yöaikaan ollut mukava irtautua villasukista,

nyt tarvitsen niitä päivisinkin.

Minulla onkin erikseen päivä -ja yövillasukat.

paljastuminen

Keittiömme ikkunan takana kasvaa tuija.

Tuijaan olemme kiinnittäneet lintulautoja,

se on meidän lintupuu.

Näin kesäaikaan olen vienyt sinne leivänkannikoita,

niitä pahoja paahtoleivän reunoja -jos pikkuneidiltä kysytään. 

Yksi lintulaudoista on pitkulainen, kannellinen.

Kansi on viimeaikoina aina ollut avonaisena.

Kerran yllätin oravan pyllistelemästä,

häntä vihtoi ilmassa ja itse otus pöntössä.

Perjantaina onnistuimme seuraamaan mitenkä kannen avaa,

näppärä tyyppi.

Pihamaalla kasvaa muutakin.

Hortensia oksan nappasin ruohonleikkuun ohessa,

todella kaunis kukka.

Kasvimaalta bongasin puolitoista kiloisen kesäkurpitsan,

taitaa olla kesän ennätykseni.

Niin kiitollinen kasvi,

ei välitä vaikka unohdan.

 

havahtuminen

Tämä vaatii palstatilaa.
Olen vuosien saatossa onnistunut kadottamaan ystäviä,
en koe niitä menettäneeni.
Elämä vain on vienyt ja arki vaatinut.

Kulunut viikko on ollut ystävärikas.
Olen saanut viettää mukavia hetkiä ystävien kanssa,
vanhojen ja vähän uudempienkin kera.
En ehkä olekaan ihan yksinäinen?

Pidetään huolta ystävistämme.

kynnyksellä

Ensimmäisen koulu -ja kerhopäivän jälkeen lähdimme retkelle,

tietenkin.

Pehmeä lasku arkeen.

Kyläkaupasta jätskit ja eväskori mukaan.

Mökille uimaan.

Nyt ollaan arjessa kiinni,

rutiinit palautuivat kivuttomasti.

Viikonlopun kynnyksellä on aina mukava seistä.

Tämä viikko on vielä tarjonnut shortsikelejä.

Sadetta ja aurinkoa,

ukkoskuuroja.

karamelli

 Vapaalla aina välähtelee.

Niitä ideoita.

Tyttönen alkoi telttaretkellä höpöttämään jotta tahtoisi kerrossängyn.

Siitä se lähti.

Kirpalla oli juuri yksi vähän elämää nähnyt sänky,

korjaamista vaativa.

Värin valitsi; karamelli -nimeltään.

Sängyn päälle piti virittää ötökkäverho

ja tietysti pinkki unisieppari.

Nyt on vaaleanpunaiset unet tytöillä.

Ja grillikatoksessa prinsessatuoli.

kotimatka

Retken viimeisenä iltana kävin pyörälenkillä poikasen kanssa.

Istuttiin ja ihmeteltiin tovi lämpimillä kallioilla.

Uitettiin varpaita, siristeltiin silmiä ilta-auringossa.

Simpukoitakin löytyi.

Keskiviikko aamuna purimme leirin ja aloitimme kotimatkan.

Vielä oli kierrettävä vihkikirkko katsastamassa,

tallella oli.

 

Kotimatkamme taittui saaristolautalla sekin.

Tulimme ns. pohjoista reittiä. Vietimme vielä Brädön saarella muutaman tunnin ennen lauttayhteyttä Kustaviin. 

Kaikki loppuu aikanaan,

nyt kohti uusia retkiä ja seikkailuja.

Tänään ARKI

Kakkosluokkalainen,

kolmosluokkalainen,

vitosluokkalainen ja seiskaluokkalainen ahkeroimassa.

Iltapäivällä päiväkerholaisen vuoro.

Onneksi kesä ei vielä ole ohitse.

Ja sen takana odottaa seuraava lumoava vuodenaika.

saaren vaihto

Vielä katse kohti Sandvikin leirintäaluetta, Kökarin kallioita.

Sitten saaristolautalla kohti Långnäsin satamaa.

  

Seuraavaksi teltta pystyyn Vårdön saarelle,

Sandösundin leirintäalueelle.

Täällä loma muutti muotoaan.

Saimme hiekkaiset, matalat ja kirkasvetiset rannat.

Polkupyörät lepäsivät ja autolla kiertelimme tuttuja,

jo kaivattuja paikkoja.

 Uutta antia oli tehtaanmyymälä,

jonka olemassaolemattomuutta olemme vuosikaudet ihmetelleet.

Nyt juustonaksu kutsui kylään.

Odotimme kakkoslaatuja ja erikoisuuksia,

niitä ei ollut.

Onneksi Taffel yhteistyössä Kantolan ja Pandan kanssa tämän tehtaanmyymälän osalta.

Herkuitta emme siis jääneet.

Tunne jotta olen tämän kuvannut aiemminkin.

Minun kotini.

Hassua mitenkä joku tila voikin tuntua niin houkuttelevalta.

Ihana Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo

 

 

paloautomuseo

luovuuden lähteillä

Kallio, kiviä ja käpyjä.

Kesäleirillä maalattu kivihahmo sai ympärilleen kokonaisen kylän.

Asuintalon, saunan, oman järven.

Laiturin, heinäladon, käpykoirat, riippukeinun, veneen. 

Toisaalla Muoniosta kerätyt kävyt asettuivat sotajoukoiksi.

Sinne jäivät Kökarin kirkonkalliolle pohjoisen asukit. 

Odottamaan ensikesää.