Haikeus.
Lämpömittari hipuu kohti nollaa.
Saunassa oli ihanan lämmin.
Jäin miettimään miltä tuntuikaan kun oli liian kuuma.
Haki kadun varjoista puolta,
kaivoi vesipullon repusta.
Heittäytyi vilvoittaviin vesiin.
Matkalla kaikki tavallinenkin oli erilaista.
Lisko ilmestyi iltaisin terassimme katonrajaan.
Yhtenä iltana toi koko perheensä näytille.
Kun käveli hotellilta vajaan kilometrin,
oli maaseudulla.
Kanat, vuohet, lehmät.
Kaikki sulassa sovussa.
Paikallinen päiväkoti.
Kauppahalli Hanian vanhassa kaupungissa.
Katonrajassa lentelivät pulut, pikkulinnut.
Kissoja makaili kojujen edessä.
Kalat, oliivit, hedelmät, leivonnaiset, lihat..
Avonaisissa astioissa.
Mitään ei ostettu.
Mietittiin vain onko tämä sitä oikeampaa?
Miksi aina pelätä.
Hotellihuoneemme suihku,
ei puhelin.
Jännittävää säätää vesi sopivaksi.
Oikeastaan riitti oikeanpuoleisen hanan avaaminen,
ei tullut liian kuumaa vettä.
Hotellin piha-alueella ei tarvittu erillisiä valotolppia.
Johdot hedelmäpuihin ja hehkulamput niihin roikkumaan.
ps.jouluaattoon tänään tasan 2kk aikaa
Rakentamisen helppoutta.
Tämä ja kymmenkunta muuta samanväristä rakennelmaa mitä parhaimmalla rantamaisemapaikalla.
Lienee rahat loppuneet kesken,
onneksi betoni ei ihan heti lahoa.
Välitunti tai ihan liikuntatunti.
Palloilevia ja pomppivia,
kikattavia lapsia koko tien leveydeltä.
Kun auto lähestyi,
opettaja vihelsi pilliin ja lapset siirtyivät reunempaan.
Kun tilasi kahvin,
sai aina keksin lautasen reunalle.
Huokaus,
jäätelöannos ei sisältänyt tölkkihedelmiä.
Sen valmistumista kyllä saimme odotella.
Hotelli helpotus.
Onneksi olin valmiiksi valistunut,
enkä paennut pytytöntä vessaa.
Lapsia nauratti kertomus.
Ei sitä itse raaskisi tällaista taideteosta pihalla säilyttää.
Lähikauppatunnelmaa.
Kauppoja vierivieressä.
Sattumankauppaa kuka saa asiakkaat ja elättää perheensä.
Enemmän kuin kerran mietti vesipisteiden ohitse kulkiessaan.
Mitäs jos sulkisi tuon hanan tuolta,
avaisi tuon...
Viimeinen lomailta,
rakkaan syntymäpäivä.
Drinkki joka sisälsi jäätelön lisäksi likööriä.
Tietenkin kermavaahtoa ja suklaakastiketta.
Kyllä ne kissat tiesivät jotta lomamme oli ohitse.
Söimme aamiaista terassilla,
niinkuin kaikkina muinakin aamuina.
Kissaperhe katseli tapansa mukaan hedelmäpuiden katveessa.
Tänä viimeisenä aamuna rohkein pentueesta hyppäsi terassille.
Hänellä oli valtavasti asiaa.
Kiersi kielloista huolimatta sisälläkin lenkkiä.
Miksi heittää ylijääneet metwurstit roskikseen?
Hän hakee ne sieltä sitten.
