sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

retuperällä

En tiedä uskooko ketään.
Minulla oli ennen tapana imuroida säännöllisesti,
pyyhkiä pölyjä ja pestä lattioitakin.

Vaihdoin mattoja ja verhoja.
Ideoin.

Nyt on kaikki retuperällä.
En saa mistään kiinni.
En oikein ehdi, enkä niin välitäkään.
Pahin pelko lienee jos joku haluaisi tulla kylään.
Paljastuisin.

Kyllä mä tiskit hoidan ja pyykit pyykkään.
Sitten olikin sopiva rako lähteä mökille.

Helle tuli perässä
ja itse isäntäväkikin.

Nautittiin,
tietenkin.


 
 Kyllä sitä ehtii pölypalloja vastaan taistella,
vaikka sitten talvella.
Silloin litra jätskiäkin kestää paljon kauemmin.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2012

kukaton

Nyt on kesäretki ripoteltu auki.
Lapset ovat leireilleet,
mansikat on pakastettu. 

Mustikoita ollaan maisteltu,
ei vielä kerätty.
Perattu kyllä ämpärillinen.

Kirsikat punertavat,
punaherukat roikottavat.
Mustat makaavat kohta maassa.
Maija on vielä kellarissa.

Kasvattamani tilli on hyvää.
Tomaatinvarret venyvät ja lisäävät lehtien määrää.
Oletteko koskaan kuulleet sadasta tomaatintaimesta vailla ensimmäistäkään kukkasta?
Osaan senkin.

Käsityörintamalla on innostusta,
valtavasti suunnitelmia.
Valmista vähemmän.

Pienin tilasi villasukat.
Odotti valitsemansa lankakerän kanssa vieressäni,
joko aloitat kutomaan?
Nyt hän jo nukkuu.
Minun on aloitettava sukkatilaus.

Mansikkaisin ajatuksin.
 

 

lauantaina, heinäkuuta 21, 2012

perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Kökar

Saaristolautalla Långnäsin satamasta Kökariin.
Uno-kortit, kutimet ja kahvilan jätskit.
Reilu kaksituntia meni nopeasti.
 Sandvikin leirintäalueelle leiri pystyyn.

 Kökarin kotiseutumuseossa ajankulu katosi.
Museo jäänyt aiemmin kiertämättä.
Mielenkiintoinen.

Museossa katsoimme vanhan dokumentin siitä mitenkä saarelaiset valmistautuivat Helsingin silakkamarkkinoille.
Leivotaan mustaaleipää, säilötään silakoita, kudotaan ja kehrätään.
Kerätään omenoita, pähkinöitä.
Sitten matkaan,
vesiteitse luonnollisesti kun saaressa eletään.

Matkanteko ei hoitunut ihan parissa tunnissa,
parikin viikkoa meni toisinaan seilaamiseen.

 





 
 
 
 Kökarin kirkko kalliomaisemineen,
Hamnön saarella.
Sinne teimme eväsretken.

Sain mitä kaipasin.
Aurinkoa, tuulen tuiverrusta ja niitä suolapisaroita.
Maisema tunnelmineen itse koettava.

Jäin miettimään samaa asetelmaa marraskuuhun.
Senkin haluaisin kokea.

 Kirkon vieressä sijaitsee fransiskaaniluostarin rauniot.
Hämyisissä raunioissa innostuimme kummitustarinoimaan.
Melko vilkkaasti alkoi väki pyrkimään takaisin auringonvaloon.
Ilkeät vanhemmat ;-)
Minä en käynyt uimassa.
Kuulin yleisenä höpinänä rannalla jotta vesi oli kylmääää...
Lapsia se ei haitannut,
hidasti vain vähän.

torstaina, heinäkuuta 19, 2012

vihkikirkko

Viikko ollaan nyt kotoiltu,
me aikuiset.
Lapset kotoili kolme yötä ja nyt ovat leireilleet jo neljä yötä. 
Jos ylihuomenna kotiin.

Ajattelin retkitunnelmilla vielä fiilistellä,
muuta päiväkirjaa kun en nykypäivänä omista.

Vårdössä pitää aina kuvata kirkko.
Meidän vihkikirkkomme kohta seitsemän vuoden takaa.





 

tiistaina, heinäkuuta 17, 2012

retken eläinbongailua








Melko perinteistä saariston eläinkantaa ja muutama eksoottisempikin.
Ukkoetanakin tuntui eriskummalliselta.
Pituutta n.20cm. 
Lampaita oli tällä kertaa paljon.
Suunniteltiin karitsa-kaappauksia lasten kanssa.

Suukottelevat kamelit, raitaseeprat ja pyllistävät norsut tallustelivat Maarianhaminassa.
Cirkus Maximum oli saapunut kaupunkiin. 

Kuvaa en saanut kotkasta, en telttakäärmeestä enkä venelaiturin kupeessa mulkoilleesta mateesta.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2012

nähtävyys katsaus

Ahvenanmaan retkellämme jo perinteisesti pidämme tukikohtaa Vårdön kunnassa.
Sieltä sitten teemme retkiä eri puolille saarta. 
Tällä kertaa autoillen ja ennakkoon ajateltua enemmän.

Manner-Ahvenanmaa on pohjoinen-etelä akselilla 50km ja poikittain 45km. 
Ei siinä hirmuisen suuria kilometrimääriä pääse kertymään.

Bomarsundin linnanrauniot.


 Ja Kastelholman linna ovat lasten kestosuosikkeja.
Eteenkin poikien silmät loistavat tykeistä ja ritari-ajan havinasta.
Minä tykkään maisemista.
Ja salaperäisyyden hengestä mikä tuhansia tarinoita sisään kätkevissä paikoissa on läsnä.



Nämä ihanat puuhepat sekä lukuisat vanhat rakennukset löytyvät linnan kupeesta, Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo-alueelta.
 
 Maisemia ja vatsanpohjan kutkutuksia tarjoilee Geta-vuoren näkötorni.




Näiden kestosuosikkejen lisäksi vierailimme muutamassa museossa.

Önningebystä löysimme vaikuttavan navetan.
Taitelijasiirtokunnan tyyssijan.
Olo tuntui kultturellilta kun näyttelyyn tutustuimme.
Kaunista.
Lapsilla oli kiire.

Metsästys- ja kalastusmuseossa Eckerön päässä riitti lapsillakin mielenkiintoa.
Minusta luut ja täytetyt eläimet eivät ole niin kivoja.
En hullaannu niistä metsästysaseistakaan.

Rakastuin vanhaan tupaan,
joka malliksi näyttelyyn rakennettu.
Ja siihen karuun ja varmasti antoisaan elämään luonnon keskellä,
luonnon armolla ja ehdoilla.
  Nämä kiertämämme kohteet olivat kukkaroystävällisiä.
Paikoissa oli tarjolla perhelippua ja vain aikuiset maksavat käytäntöä.
Ja niitä ilmaisiakin kohteita,
kuten Getan näkötorni, ulkoilmamuseo ja linnanrauniot.