Tunti jäljellä tätä vuotta,
tulivarpaani eivät valmistu tänä vuonna.
Heti sitten ensivuonna.
Eräs paikka on vienyt sydämeni,
molempien sydämet,
meidän koko perheemme sydämet.
Sinne saavuimme telttailemaan.
Satoi ja valmistimme ruokaa trangialla.
Ja taas piti palata,
uudelleen ja uudelleen.
Sormuksiimme kaivertui nimi,
ne tärkeät sanat harmaakivikirkossa,
osittain jo 1400-luvulla valmistuneessa.
Kesällä kohtasimme,
talvella tahtoisimme kohdata.
Nyt joulun alla sattumalta.
Jouluomenoita ostaessa,
laatikon kyljestä se taas paistoi.
Erityisen maukkaita,
niiden oli pakko olla.
Ja nyt uutisoivat.
Kertovat jotta siellä asuvat Suomen onnellisimmat ihmiset.
Hassua,
me sen jo tiesimme.
Tai tiesimme jotta paikka aiheuttaa erityisen suurta alttiutta Onnellisuuteen.
Toivon jotta tunnetila seuraa tulevanakin vuonna,
meitä ja teitä,
ihan kaikkia.
ennenkuin loppuu,
vuosi 2010.
Takki alkaa olla aikasta täynnä vai onko se käymässä tyhjiin?
Se on täynnä hyvää,
tasaista vuotta.
Monenmonta arkista päivää.
Itkua ja kiukkua,
paljon mökötystä.
Enemmän hymyä ja halausta.
Läsnäoloa, välittämistä, puolesta murehtimista.
Selviytymisiä.
Kasvamista, kehittymistä,
uusia kaverisuhteita, vanhojen vaalimista.
Retkiä ja reissuja.
Lumisissa pakkastalvissa, kevään heleydessä.
Kesän helteissä ja syksyn kuulaudessa.
Vuodenajat ovat olleet täydelliset.
Vuosi on ollut erityisen villainen,
se on ollut norsuinen,
romuinen ja enkelimäinen.
Minä olen taas ollut samanlainen,
ehkä ensivuonna erilainen?
Pehmeitä paketteja tuli jaettua.
Limen värinen pipo karkasi ennen kuvaa,
pipo valmistui jälkitoimituksena aaton lähes vaihtuessa joulupäivän puolelle.
Pari muuta on vielä jälkitoimituksena lähdössä matkaan,
valmiita sentään jo!
Jouluiset tuoksut.
Glögi,
vastapaistetut piparkakut,
punaiset omput
joulukuusi.
Kynttilöiden valoa,
lasten riemua jaloa.
Keinutuolin nojalla tonttupuvut aamua odottamassa.
Salaisuudet käärittyinä,
perunalaatikko puuhellan lämmössä.
Se on täällä,
Joulu tuntuu sydämessä.
Tuleeko se joulu,
jos en pesekään saunaa nyt?
Jos pesen sen vasta kun saunakammarin remontti valmistunut.
Kun en keittänyt lanttujakaan,
ostin kaupasta valmiina jouluiset laatikot.
Piparkakutkin tehty valmistaikinasta ja tortutkin kaulitaan valmiista levyistä.
Ostin kaupasta sienisalaatin,
ja kalatkin saa kauppias graavata.
Uunilohi pyytämättä.
On meillä punaiset matot keittiössä ja tonttuja nurkat täynnä.
Pihalla parikymmentä joulukuusta.
Komeroissa kääreitä odottavia yllätyksiä,
puikoillakin vielä.
Parit joulukortit jakamatta ja armoton suklaavaje.
Jouluhiiriä on jo kaksikymmentäyksi.
Tänään saivat uusia ulkoilu- / unipukuja.
Perheemme askarteluvastaava kehitteli muiden puuhiensa ohessa asusteet.
Aika ihanat.
Äidin aamuhetki.
Isot ipanat saateltu kylille ja on sen oman kahvin aika.
Verottaja istuu sylissäni.
Näinhän se menee.
Ahkeroit leivät valmiiksi, odotat sitä hetkeä kun pääset haukkaamaan.
Ensiksi lähtee juustot,
sitten kinkut.
Huomaat haukkaavasi joululimppua,
josta voitkin nuoltu.
Karua on.
Onneksi lapsi ei juo kahvia!
Hiiriä on kertynyt jo viisitoista,
Hermanni-tontun avuksi.
Easy-lanka,
aina oikeaa.
Lasten lankapujotteluita,
pesu liian kuumassa.
Kivoja tuli.
Tyttö-kaksikon kanssa kirkolla.
Isompi siirtyi etuosaan,
lapsikuoron riveihin.
Nautin ja harhailin.
Kaipaamaan jäin; On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen ja sanaton on sydämeni kieli.....
Sitä ei laulettu tällä kertaa, monta muuta kaunista kylläkin.
Heinillä härkien kaukalon;
Lasten joulujuhlat. Kylpytakkiset poikaset, ujo Maria. Kapaloitu babyborn.
Nyt sytytämme kynttilän;
Lasten kirkkohetket. Heleä laulu ja sädehtivät silmät.
Enkeli taivaan;
Jouluun hiljentyminen on tosi lähellä,
kohta kotiin tunnelmoimaan.
Joulun kellot;
Nokkahuilu, vai muistanko väärin? Noh, koulujuhlat kuitenkin.
Joulupuu on rakennettu;
Pienten lasten ikioma laulu, isompien lasten sanan väännökset.
Joulukirkkoon;
Olin jo tämän unohtanut. Ihan perinteinen koulujuhlajuttu. Laulu, joka on yhtä näytelmää säkeistö säkeistön perään.
Ilouutinen;
Mahtava kappale. Kirkko kaikuu, odotin vieläkin juhlavampaa kuminaa.
Pieni liekki;
Kaunis ja koskettava.
Jouluyö,juhlayö;
Perinteet.
Maa on niin kaunis;
Aattoilta sankarihaudalla. Lunta ja paukkuva pakkanen,
kynttilät kohmeisissa käsissä.
Musiikki on ihmeellinen muistiapu.
Tämän kolmen vartin aikana olin läsnä vierellä istuvalle tyttärelleni,
yhdessä laulettiin ja kuiskuteltiin ja nautittiin.
Ja saman kolmen vartin aikana ehdin katsella jos jonkinmoista visioo menneiltä jouluilta.
Jouluaamu aikainen.
Lunta ja pakkasta, pimeää.
Hiljaa etteivät muut herää.
Äiti, minä ja mamma.
Käsiin pukin tuomat nahkahanskat, päähän uusi pipo.
Taisi olla uudet talvikengätkin.
Lumi narskui kenkien alla,
jouluaamun kirkkoon.
Viereen istui miltei päivänsankari,
vara sellainen.
Lauloi jouluiset virret pelottavallakin volyymilla.
Kaivoi taskustaan sisuaskin ja tarjosi pastillin.
Joulukirkossa.
Isoin poikanen ja keskityttö kanssani kauppareissulla.
Kassi täyttyi korttipohjista, kimalleliimasta, kiiltokuvista,
kynttilöistä.
Pikkujoulupaketista, herkkueväistä.
Ja enkelikellosta.
Ennenkuin enkeleiden heleä kilkatus alkoi kuulumaan, kävimme korvia koetelleen taistelun.
Meidän vauva halusi pitää kynttilät itsellään,
puristi tiukasti nyrkkiensä sisällä ja karjui kokemaansa vääryyttä.
lanka: SandnesGarn; Alfa
(85%villa / 15%mohair)
puikot: nro 6 bambuiset sukkapuikot / pyöröpuikko 60cm
silmukoita: 80s
2o2n resoria 5cm,
jonka jälkeen simppeliä pitsikuviota 10s mallikerralla
mallikerta löytyy mm. täältä
kavennukset joka puikon alussa ja lopussa;
1o 2o yhteen........2o yhteen 1o
Lankaa kului 71g
ja ne kuvat...
surkeita, mutta suuntaa antavia
Pihalyhtyjä,
kynttelikköjä.
Hopeanauhoja.
Tonttuja,
joulukuusi.
Uunien lämmin henkäys.
Olohuoneen lattialla suolanaksukekkerit,
sängyissä muumikeksejä.
Kutomiskeinutuolini rikkinäinen kangas piilossa,
vuodenajat päällä.
Tonttujen hyökkäys.
Hermanni,
Hiirulaisia ja punaista lankaa.
Tarinoita irtolehtiössä.
Puuhailua, sanoin leikittelyä.
Salaperäisyyttä ja joulun taika-aikaa.
Lapset odottavat, aikuisetkin odottavat.
Aina ei jaksaisi,
mutta jaksaa kuitenkin.
Aamujen ilo olisi purkittamisen arvoista.
